Saattotilaisuus

Hautaus tulee toimittaa mahdollisimman pian ihmisen kuoleman jälkeen. Hautaustapa ja tilaisuuden luonne riippuvat vainajan tahdosta ja omaisten päätöksistä. Vainajan uskonnollisuus tai uskonnottomuus on selkeä lähtökohta sille, millainen hautaustilaisuudesta muotoutuu. Saattotilaisuus noudattaa suunnilleen samaa kaavaa, oli hautaustapana arkkuhautaus tai tuhkaus. Tässä postauksessa kerromme tarkemmin saattotilaisuuden yleisestä kulusta. Sivuiltamme löydät myös ohjeita hautajaisten järjestäjille sekä niihin osallistuville vieraille.

Luterilainen siunaustilaisuus

Suomessa suurin osa hautajaisten saattotilaisuuksista kulkee luterilaisen kirkon kaavalla. Kirkollista saattotilaisuutta kutsutaan siunaustilaisuudeksi, sillä sen keskeinen osa on vainajan siunaaminen. Siunaustilaisuus järjestetään kirkossa, kappelissa tai haudalla. Toimitus kestää noin puoli tuntia. Tilaisuutta ohjaa kaava, joka löytyy virsikirjan lopussa olevilta liitesivuilta.

Siunaustilaisuuden toimittaa pappi. Joissakin tilanteissa toimittajana voi olla myös jonkin muun kristillisen kirkon tai yhteisön pappi, mutta siitä on sovittava yhdessä seurakunnan kanssa. Ennen hautajaisia omaiset käyvät papin kanssa keskustelun siunaustilaisuuden kulusta, käytännön asioista sekä mahdollisista toiveista liittyen papin puheeseen. Yhdessä kanttorin kanssa päätetään siunaustilaisuuden musiikki.

Siunaustilaisuuden alussa arkku on asetettu valmiiksi alttarin eteen. Tilaisuus alkaa virrellä tai muulla musiikilla. Pappi lausuu alkusiunauksen ja johdantosanat. Niitä seuraavat Raamatun tekstin luku ja rukous. Pappi puhuu elämästä ja kuolemasta sekä muistelee vainajaa omaisten kertomusten mukaisesti. Vainajan siunaamisessa pappi tekee hiekkaristin arkun kannelle, lausuu vainajan nimen ja siunaussanat. Yhteisen rukouksen jälkeen lauletaan virsi tai kuullaan musiikkiesitys.

Kukkien lasku tapahtuu siunaustilaisuuden alussa alkusoiton jälkeen tai lopussa ennen päätösmusiikkia. Hyvällä säällä kukkien lasku voi tapahtua myös haudalla. Siinä hautajaisvieraat vievät kukkalaitteet arkun luokse ja lukevat muistovärssyt.

Jos vainaja tuhkataan, arkku voidaan jättää lopuksi paikalleen vieraiden poistuessa tilaisuudesta. Tätä nimitetään hiljaiseksi tilaisuudeksi. Toinen vaihtoehto tuhkauksen yhteydessä on se, että arkku kannetaan autoon tilaisuuden päätteeksi. Seurakunnan kanssa on hyvä sopia, mitä kukkalaitteille tehdään. Niitä voidaan esimerkiksi viedä valmiiksi hautapaikalle tai ottaa mukaan muistotilaisuuteen.

Arkkuhautauksessa arkku kannetaan loppusoiton aikana kappelista haudalle. Arkun kantajia tarvitaan yleensä kuusi, ja heidät on sovittu tehtävään etukäteen. Vainaja kannetaan haudalle saattueena. Ensimmäisenä kulkevat pappi ja suntio, arkun jäljessä lähimmät omaiset ja sen jälkeen muu saattoväki. Suntio ohjeistaa arkun laskemisen ja kannen asettamisen. Saattoväki tuo kukkalaitteet mukanaan haudalle. Lopuksi lauletaan yleensä vielä virsi, jonka jälkeen joku omaisista esittää kutsun muistotilaisuuteen.

Tunnustukseton saattotilaisuus

Kun vainaja ei ole eläessään ollut uskonnollinen tai kuulunut kirkkoon, hänelle järjestetään siviilihautajaiset. Harvoissa tapauksissa kirkkoon kuulumattomalle järjestetään siunaus, ja silloin omaisten tulee keskustella papin kanssa vainajan tahdosta. Siviilihautajaisissa omaisilla on vapaus suunnitella saattotilaisuus. Vainaja on voinut eläessään esittää toiveensa saattotilaisuuden luonteesta. Muussa tapauksessa omaiset rakentavat tilaisuuden sopimaan edesmenneen arvoihin ja persoonaan.

Saattotilaisuuden voi pitää missä vain. Tavallisia paikkoja ovat omaisten kodit tai vuokrattavat juhlatilat. Osa seurakunnista tarjoaa myös omia tilojaan vuokrattavaksi kirkkoon kuulumattomille. Saattohetki voi olla myös lyhyt tilaisuus haudalla. Tällöin pidemmät puheet ja musiikki säästetään usein muistotilaisuuteen.

Saattotilaisuuden kululle ei ole valmiiksi määriteltyä kaavaa. Tilaisuuden järjestys voi kuitenkin edetä jossain määrin luterilaista kaavaa mukaillen. Tilaisuus voidaan aloittaa alkusoitolla tai musiikkiesityksellä. Sen jälkeen saattoväki voi esittää kukkatervehdyksensä. Tilaisuuteen kuuluu usein saattopuhe, jonka voi pitää vainajan läheinen tai kutsuttu ulkopuolinen puhuja. Usein tilaisuudessa soitetaan tai lauletaan vainajalle tärkeää musiikkia.

Ortodoksiset hautajaiset

Ortodoksisessa kirkossa vainaja pyritään siunaamaan hautaan mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Perinteen mukaan vainaja siunataan mieluiten jo kolmantena päivänä kuolemasta, mutta käytännössä toimitus on usein hieman myöhemmin. Hautaustoimitus on liturginen kokonaisuus. Siihen on valmis kaava, joten omaisten ei tarvitse itse suunnitella mitään.

Siunaustilaisuuden aluksi omaiset saapuvat pyhäkköön. Omaisilla on tilaisuuden ajan kädessään tuohukset. Vainaja kannetaan palveluksen alussa kirkkoon vastaanottajina pappi, kanttori ja kirkkolaulajat. Arkku kannetaan veisun säestämänä keskelle kirkkoa ja avataan toimituksen ajaksi. Siunaus toimitetaan arkku suljettuna vain, jos se on vainajan tahdon mukaista tai avaamiselle on jokin muu este.

Ortodoksisen perinteen mukaan hautaustoimitus on rukousta vainajan kuolemattoman sielun puolesta. Omaiset jättävät arkun äärellä jäähyväiset edesmenneelle. Omainen voi lukea hiljaa mielessään rukouksen edesmenneen sielun puolesta, siunata häntä ristin merkillä, suudella vainajan rinnalla olevaa ikonia, koskettaa vainajan poskea ja kättä tai yksinkertaisesti seisoa ja hiljentyä hetken arkun vierellä. Jäähyväisten jälkeen pappi siunaa vainajan tekemällä hiekalla arkkuun ristin. Sen jälkeen arkku suljetaan. Kukat lasketaan joko jäähyväisten yhteydessä, siunauksen jälkeen tai haudalla.

Kirkosta poistutaan saattueena, jossa pappi ja laulajat kulkevat arkun edellä. Kun arkku on laskettu hautaan, toimitetaan lyhyt litaniapalvelus. Sen jälkeen hauta peitetään ja yleensä lauletaan jokin kirkkoveisu. Lopuksi omaiset esittävät kutsun mahdolliseen muistotilaisuuteen.