Kauniita muistovärssyjä veljelle.
Muistovärssyt ja runot ovat kauniita keinoja ilmaista tunteita, lohduttaa ja ottaa osaa suruun. Niitä liitetään kuolinilmoituksiin, suruadresseihin ja hautajaisten kukkavihkoihin. Tästä listasta voit poimia kauniita muistovärssyjä hautajaisiin.
Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
Mikä meni, ei tule takaisin,
mutta muistot säilyvät kuitenkin.
Ne suuressa surussa lohduttaa,
niistä uutta voimaa saa.
Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
enää muistojen helmet kimmeltää.
Ei hyvästijättö ole tää,
et pois ole mennyt,
vaikka emme sinua nää.
Olet onnemme, tuskamme
jakanut ain’
siksi sanomme kuten
ennenkin vain:
”Hyvää matkaa!”
Ei kipua, ei vaivaa enää,
olet saapunut rannalle
Rauhan maan.
Muistoissa – vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.
Tulee lailla tuulen,
lailla linnun laulun,
tulee lailla tähdenlennon,
lailla kukan tuoksun hennon.
Tulee muistoista lempeä lohdutus,
kuin enkelin siipien kosketus.
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää
miten lähellä on määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka hyvästijättö viimeinen.
Muistamme silmäsi kirkkahat,
muistamme hymysi veikeän.
Muisto hyvän ihmisen, säilyy meissä läpi elämän.
Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on.
Ja kaipuu niin pohjaton.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Yht´ äkkiä huomaa, se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen.
Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme,
kätköihin sydämen.
Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen.
Hän mailla taivaan tarhan on lilja valkoinen.
Taivaan enkelten kyliin,
sinut luotamme lähetettiin,
pyhän Jumalan lämpimään syliin,
käsiin suuriin ja rakastaviin.
Emme nähneet kun silmäsi sulkeutui,
emme hyvästiä sanoa saaneet.
Ei täältä kauniimmin lähteä vois,
kuin hiljaa nukkua pois.
Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi.
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin
osan sun murheestas, sitä kuljettaisin.
Auttaisin taakkaa tätä kantamaan,
joka tuli sun sydämees asumaan.
Suru täynnä on kyyneleitä,
on kaipausta, ikävää.
Niin paljon on surun teitä,
joita ei voi ymmärtää.
Et palannut niinkuin toivomme oli,
et tullut luoksemme enää.
Vaikka aika suruumme lohtua tois,
ei tyhjyyttä koskaan se poistaa vois.
Kun muistelemme yhteisiä teitä,
kuinka sä ahkeroit, rakastit meitä.
Ei kaipuuta sanat, kukkaset peitä,
on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.
Niin lyhyt oli onnemme latu,
niin kaunis kuin kaunehin satu.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
ja kaipaus sammumaton.
On koti niin tyhjä ja hiljainen,
on murhe niin raskas kantaa.
Ei kuulu sun äänesi rakkahin,
sydän itkien hiljaa kaipaa.
Ummista silmäsi uupunut. Tunne, tuskasi lähti.
Kun heräät unesta, kimmeltää silmiisi aamutähti.