Muistovärssyjä hautajaisiin
Tästä listasta voit poimia valmiita muistovärssyjä käyttöösi. Muistovärssyjä voit käyttää kuolinilmoituksiin, suruadresseihin ja hautajaisten kukkavihkoihin.
Enhän surua toivo, en kyyneleitä,
nyt vain on aika kulkea näitä teitä.
Ja kun olen käynyt tämän murheen lävitse ihan,
jää kaunis ja lempeä muisto keskelle elämän pihan.
Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin muistathan lapsias´ päällä maan.
Teit eestämme, isä, niin paljon työtä,
siitä sinulle kiitos ja hyvää yötä!
Suo anteeksi, Isä, kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää
Sä Herra, palkitse isän vaivat, sun taimes hältä hoitoa saivat. Sun suuren lempesi kirkkaudesta näen sätehen isäni katsehesta.
On Isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme olis´ tahtoneet, on meiltä paljon pois.
Vaikka tiemme erkani päällä maan, jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta.
Nuku rauhassa isä kulta,
elon huolet loppui sulta.
Luo äidin kaipasit joka ilta
– suo sinne johtaa nyt kaarisilta. Tartu käteen äidin armaan, hän sua vastassa on varmaan.
Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento.
Olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen
tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.
Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi. Sydän itkee kaipuuta, ikävää, enää muiston helmet kimmeltää.
Askeleet pienet arkana käy,
missä on ukki, ei ukkia näy.
Poissako on vai käymässä lie?
Mihinkä johtaa ihmisen tie?
Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen sairaan,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen ukkimme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan
tähtien taa, luokse Jumalan Kaikkivaltiaan.
Jo kutsuivat ehtookellot
niin rakasta kulkijaa,
jäi taakse tutut pellot,
tupa, ranta ja pihamaa.
Kyynelsilmin jäimme vielä
tänne aikaan ja maailmaan.
Olet pappa jo tallella siellä,
missä nähdä saa Messiaan.
Kesäaamu kun päivään avautui,
otti enkeli isän mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui,
sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassamme
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.
Kiitos isä, portilla rajan
on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra, isää kanna,
vihreillä niityilläs levätä anna.
Ei aukene tuttu ovi,
ei saavu keinuun istujaa, joka kuunteli säveltä tuulen, pihapuunkin sirkuttajaa.
Se istujan sija on tyhjä, kotipihakin vailla kulkijaa.
Me tunnemme surua ja ikävää,
vaan muistot kauniit meille ukista jää.
Aamun koitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
Sammui loiste silmien valon,
taukosi sykintä sydämen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
Päivänpaiste muistollesi.
Sun kuvasi, isäni kultainen
mä kätken pohjahan sydämen.
Elon polkuja orpona kulkeissain
sua muistelen siunaten, rakastain.
Viimeinen lento, niin hieno, niin hento,
lempeät tuulet isän saattoi matkaan,
hän on vapaa niin kuin on sudenkorento,
isä lähti tuulten matkaan.
Side viimeinen kotiimme lapsuuden
katkesi hiljaa sammuen.
Sinulle kiitokset kauneimmat
tahdomme antaa,
sinut rinnalle isän
nukkumaan kantaa.
Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää,
vaan yhdessä kutsuimme Taivaan Isää.
Ota hellästi syliisi, taivaaseen kanna,
hellyydellä peittele ja levätä anna.
Hetkenä illan hiljaisen
tuli luoksesi rauha ikuinen,
ei kauniimmin täältä lähteä vois
kuin unessa hiljaa nukkua pois.
Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni, kaunis, ikuinen.