Hautajaisten muistolauseet ja -värssyt

Muistolauseet ja muistovärssyt hautajaisiin

Kuolinilmoituksiin, suruadresseihin ja hautajaisten kukkavihkoihin liitetään muistolauseita ja muistovärssyjä. Muistosanat voi kirjoittaa itse, mutta yhtä oikea tapa on valita valmiit jäähyväissanat, jotka sopivat edesmenneeseen. Olemme listanneet alle tavallisimpia muistosanoja käytettäväksesi. Valmiit värssyt ja runot ovat kauniita keinoja ilmaista tunteita, lohduttaa ja ottaa osaa suruun.

Muistolauseita

Jälleennäkemisen toivossa

Kaikesta kiittäen

Kiitollisena muistaen

Kiitos suuresta rakkaudestasi

Lepää rauhassa

Lämpimästi muistaen

Muistoa kunnioittaen

Olet aina sydämessäni

Sanattomasti kaivaten

Suurella rakkaudella

Muistovärssyjä

Aamuruskosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan 
uneen rauhaisaan vaipua saa.



Askel hiljenee - seisahtuu,
liekki hiipuu - sammuu.
On kiitoksen ja jäähyväisten aika.


Aurinko laskee jo pitenee varjot. 
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
(K. Rydman)



Elo mainen kun iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
Joku portti vain hiljaa aukes,
ja se iäks suljettiin.



Enkeli hiljaa vierellä kulki,
kädestä otti, syliinsä sulki.
Suojaansa otti siivillään,
kuiskasi hiljaa - lähdetään.



Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.

Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.



Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.



Hän jätti tuuleen kuiskauksensa,
hymynsä auringon lämpöön ja
tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen.



Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on
kevyempi kantaa.



Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee,
ei metsässä enää kulkijaa.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
kiittäen, kaivaten, ikävöiden.



Kaikki on annettava pois,
taakatkin
nostetaan sydämeltä
lempeästi, varovasti suru pyyhitään
kuin unohtuva uni.
Vain rakkaus jää, täydellinen valo.
(P. Perkiö)



Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
(E. Leino)



Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.



Kädet paljon työtä tehneet,
mua lasna kantaneet,
kädet väsyneet, kädet rakkaat,
mun puolesta rukoilleet.
Ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin
nyt viimeisen, viimeisen kerran
on käyneet ristihin.



Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle
sinut kantoi tuuli.
Mutt' sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi lämpimän.



Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.



Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois
emme sua vielä antaneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton
mutt' tiedämme sun hyvä olla nyt on.



Nyt aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen, 
rakas, Sinua kiittäen, kaivaten.



Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.



Oli sulla sydän niin lämmin, hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit, 
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.



On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa,
pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Sulle lausumme nyt näkemiin.



Pois aurinko painui, lankesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
(E. Leino)



Päivä kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.



Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks' sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
(V. Laatio)



Sen tiesi kesän aurinko,
sitä kuiski vieno tuuli
ja siinä pesää tehdessään
sen pihan linnut kuuli.
Se soi laulussa lintujen:
tää aamu on rakkaamme viimeinen.



Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.



Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman lämpöisen.



Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
(H. Aaltonen)



Tuulien soitot ovat vaienneet.
Ympäri soi ikityynet veet.
(A. Hellaakoski)