Kauneimpia muistovärssyjä mummon hautajaisiin
Muistovärssyt ja runot ovat kauniita keinoja ilmaista tunteita, lohduttaa ja ottaa osaa suruun. Niitä liitetään kuolinilmoituksiin, suruadresseihin ja hautajaisten kukkavihkoihin. Tästä listasta voit poimia kauniita muistovärssyjä hautajaisiin.
Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin , rakkaan ja syvän.
Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.
Tää olkoon kallein ohje elomme tiellä; mummi oottaa meitä taivaassa siellä.
niin voimat uupui,
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki korkein,
käteesi tarttui,
vei kotiin mummini väsyneen.
Luokse Jumalan Kaikkivaltiaan.
mummo sua rakastamme.
Pois ne on ottanut Herramme sulta.
mummon silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummolle ikuinen.
Siellä on polut tasaiset astua.
Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua.
Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot.
Siellä on pehmeä nukkua kehdot.
Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton mutt´
tiedämme sun hyvä olla on.
ja kaikista päivistä jälkeen sen,
Sinua kiittäen, Mummo.
muistoissamme mukanamme.
Sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä.
vaan muistot kauniit meille mummista jää.
mi ’ meitä ohjasit neuvoin, töin,
sun kätes ’ ain ’ oli ahkeroiva,
sun valvoi silmäsi päivin öin.
taukosi sydän ihmisen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
sun täytyy tästä yksin jatkaa,
mut ’ seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme – silmissä kyyneleitä.
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Sun muistosi mummo ainiaan
jää kauniina mieleemme loistamaan.
Vaikk’ sydämes kultainen väsyi pois,
emme hyvyyttäs, lämpöäs, unhoittaa vois.
Ja tiedämme sen keskellä kaipauksen,
olet helmassa Herrasi, Jeesuksen.