Mikä on saattohartaus?
Läheisen kuoltua voidaan omaisten toiveesta vainajalle pitää Vanhan Kristillisen tavan mukaan saattohartaus eli ”ulosveisuu”.
Saattohartaus pidetään menehtyneen henkilön luona esimerkiksi potilashuoneessa, sairaalan kappelissa tai kodissa. Tavallisesti saattohartaus pidetään vainajaa noudettaessa sairaalan kappelissa, tällöin omaiset voivat hyvästellä vainajan.
Saattohartaus voi olla tärkeä osa surutyötä. Se antaa omaisille tilan yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Usein vainajasta puhuminen, muisteleminen ja yhdessä rukoileminen lohduttavat surussa.
Kuka saattohartauden pitää?
Saattohartauden voi pitää sairaalapappi, seurakuntapappi, seurakunnan työntekijä tai joku vainajan läheisistä.
Valkoisella liinalla peitetylle pöydälle voidaan asettaa Raamattu ja risti tai krusifiksi sekä kynttilä. Menehtyneen vainajan rinnalle voidaan asettaa myös kukkia. Hartaus sisältää virsilaulua, raamatunlukua, rukousta ja jäähyväisten jättämistä.
