Läheisen kuolema on raskas tilanne, jossa surun keskellä on hoidettava monia käytännön asioita. Tämä muistilista auttaa sinua hahmottamaan tärkeimmät tehtävät ja niiden oikean järjestyksen, jotta voit keskittyä olennaiseen.
1. Hautausluvan hankkiminen
Ennen kuin vainaja voidaan luovuttaa hautaamista tai tuhkaamista varten, tarvitaan lääkärin kirjoittama hautauslupa. Hautajaisjärjestelyjä voi kuitenkin aloittaa jo ennen luvan saamista. Tämä asiakirja todentaa kuoleman ja antaa luvan vainajan hautaamiselle tai tuhkaamiselle. Jos kuolema tapahtuu sairaalassa tai hoitolaitoksessa, hoitava lääkäri kirjoittaa luvan automaattisesti. Jos kuolema tapahtuu kotona, paikalle on kutsuttava lääkäri, joka toteaa kuoleman ja kirjoittaa tarvittavat paperit. Lupa toimitetaan yleensä suoraan sille seurakunnalle tai krematoriolle, jossa siunaus tai tuhkaus tapahtuu. Usein hautauspalvelu hoitaa luvan toimittamisen omaisten puolesta.
2. Yhteydenotto hautaustoimistoon
Hautaustoimisto on tärkein kumppanisi järjestelyissä. Ammattitaitoinen hautaustoimisto ei ainoastaan hoida vainajan kuljetuksia ja hautaukseen liittyviä tuotteita, vaan toimii myös omaisten tukena ja neuvonantajana. He auttavat varaamaan siunaus- tai jäähyväistilaisuuden, hoitavat yhteydenpidon seurakuntaan ja auttavat kaikissa käytännön kysymyksissä. Tämä vapauttaa omaisten aikaa ja voimavarojasi surutyöhön. Järjestelyt voi hoitaa kasvotusten, puhelimitse tai kokonaan verkon kautta.
3. Kuolemasta ilmoittaminen
Omaisten vastuulla on ilmoittaa kuolemasta lähipiirille, ystäville, työnantajalle ja taloyhtiölle tai vuokranantajalle. Virallisista ilmoituksista suurin osa hoituu nykyään automaattisesti. Vainajan kuolintiedon kirjaava lääkäri ilmoittaa tiedon Digi- ja väestötietovirastoon (DVV), josta se välittyy automaattisesti muun muassa Kelaan, eläkelaitoksiin, pankkeihin ja Verohallintoon. Pankit jäädyttävät tyypillisesti vainajan verkkopankkitunnukset saatuaan tiedon kuolemasta, mutta henkilökohtaiset tilit pidetään voimassa kuolinpesän asioiden hoitoa varten. Kuolinpesän yhteisiä tilejä tai lesken omia tilejä ei jäädytetä.
4. Hautajaisten suunnittelun aloittaminen
Hautajaisten suunnittelu on konkreettinen tapa kunnioittaa vainajan muistoa. Keskeisiä päätöksiä ovat:
- Hautaustapa: Valitaanko arkkuhautaus vai tuhkaus? Päätös vaikuttaa moniin muihin valintoihin, kuten arkun ja mahdollisen uurnan materiaaleihin.
- Siunaus- tai jäähyväistilaisuus: Onko tilaisuus kirkollinen vai siviiliseremonia? Missä se pidetään? Usein paikka on kappeli, kirkko tai krematorion tilat.
- Tuotteiden valinta: Vainajalle valitaan arkku, joka on pakollinen Suomessa molemmissa hautaustavoissa. Tuhkauksessa tarvitaan lisäksi uurna, ellei tuhkaa sirotella. Lain mukaan tuhka on sijoitettava pysyvään paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta. Myös vainajan vaatetus ja arkun kukkalaite ovat osa järjestelyjä.
5. Perunkirjoituksen valmistelun käynnistäminen
Perunkirjoitus on lakisääteinen toimitus, jossa selvitetään vainajan varat ja velat. Sen pohjalta laaditaan perukirja, joka toimii kuolinpesän veroilmoituksena ja omistusoikeuden siirtymisen asiakirjana. Aikaa perunkirjoituksen järjestämiseen on kolme kuukautta kuolemasta. Tämä määräaika on ehdoton, joten valmistelut on syytä aloittaa hyvissä ajoin. Valmistelu tarkoittaa kaikkien vainajan omaisuutta, velkoja, vakuutuksia ja sopimuksia koskevien asiakirjojen keräämistä. Ammattilaisen apu on tässä vaiheessa usein tarpeen, ja perunkirjoituksen voi hoitaa myös kokonaan etänä.
6. Kuolinpesän pankkiasioiden selvittäminen
Kuolinpesä on vainajan varoista ja veloista muodostuva taloudellinen kokonaisuus, jonka osakkaita ovat perilliset ja leski. Vaikka vainajan verkkopankkitunnukset on suljettu, hänen tililtään voidaan maksaa hautajaiskuluja ja muita pesän välttämättömiä laskuja. Laskujen maksaminen vaatii yleensä kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumuksen, jonka voi antaa pankille valtakirjalla. Yksi osakkaista valtuutetaan yleensä hoitamaan käytännön asioita. Pankki neuvoo tarkemmin, mitä asiakirjoja he tarvitsevat laskujen maksamiseksi.
7. Vainajan sopimusten ja tilausten irtisanominen
Turhien kulujen välttämiseksi on tärkeää irtisanoa vainajan nimissä olleet sopimukset ja tilaukset. Tämä on hyvä tehdä mahdollisimman pian. Lista yleisimmistä irtisanottavista asioista sisältää:
- Puhelin- ja internetliittymät
- Lehti- ja suoratoistopalvelutilaukset
- Sähkö- ja vakuutussopimukset (koti-, auto- ja tapaturmavakuutukset)
- Jäsenyydet (yhdistykset, kuntosalit)
- Sosiaiaalisen median tilit (useimmilla palveluilla on omat käytäntönsä tilin muuttamiseksi muistotiliksi tai sen poistamiseksi)
8. Sukuselvityksen hankkiminen
Sukuselvitys on virallinen asiakirja, jolla todistetaan vainajan perilliset. Sitä tarvitaan perunkirjoitusta varten. Sukuselvitys tilataan joko seurakunnista (jos vainaja kuului evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon) tai Digi- ja väestötietovirastosta. Tarvitaan katkeamaton ketju virkatodistuksia kaikista niistä paikkakunnista, joissa vainaja on asunut 15-vuotiaasta lähtien. Tämän ketjun kokoaminen voi viedä aikaa, minkä vuoksi se on yksi ensimmäisistä asioista, joka kannattaa käynnistää perunkirjoituksen valmistelussa.
9. Lesken- ja lapseneläkkeen hakeminen
Jos vainaja oli avioliitossa tai hänellä oli alaikäisiä lapsia, leskellä ja lapsilla on oikeus hakea Kelasta ja vainajan työeläkelaitokselta perhe-eläkettä. Leskeneläke turvaa lesken toimeentuloa puolison kuoleman jälkeen, ja lapseneläke turvaa alle 18-vuotiaan (opiskellessa 21-vuotiaan) lapsen toimeentuloa. Hakemus on tehtävä itse, sillä etuudet eivät ala automaattisesti. Hakemuksen voi tehdä verkossa Kelan ja työeläkelaitosten sivuilla.
10. Muistotilaisuuden järjestäminen ja hautakiven valinta
Siunaustilaisuuden jälkeen järjestetään usein muistotilaisuus, joka on vapaamuotoisempi yhdessäolon hetki. Se voidaan pitää seurakunnan tiloissa, kotona tai muussa sopivassa paikassa. Hautakivi on pysyvä muistomerkki, jonka valinnassa ei tarvitse kiirehtiä. Kiven voi hankkia heti hautauksen jälkeen tai odottaa esimerkiksi vuoden. Hautakiven suunnittelu onnistuu nykyään kätevästi myös verkossa. Seurakunnilla on usein omia sääntöjään hautakivien maksimikoosta, jotka on syytä selvittää etukäteen. Tärkeintä on valita kivi, joka tuntuu omaisista oikealta ja kunnioittaa vainajan muistoa.