info@ehautaus.fi
040 940 1144
Tuhkaus on nykyään yksi Suomen yleisimmistä hautaustavoista, mutta monelle prosessi siunaustilaisuuden jälkeen on vieras. Kun arkku laskeutuu kappelin lattian alle tai kannetaan ulos, alkaa teknisesti tarkkaan säädelty ja kunnioittava toimenpidesarja, jonka lopputuloksena vainajan tuhka luovutetaan omaisille uurnassa.
Krematorion tehtävä on suorittaa tämä prosessi turvallisesti, tehokkaasti ja vainajan muistoa kunnioittaen. Vaikka hautaustoimisto hoitaa käytännön yhteydenpidon, prosessin ymmärtäminen voi tuoda omaisille mielenrauhaa surun keskellä.
Arkun matka krematorioon ja vainajan tunnistaminen
Siunaustilaisuuden päätyttyä hautaustoimiston palveluihin kuuluu arkun kuljetus joko suoraan tai säilytyksen kautta krematorioon. Suomessa on reilut kaksikymmentä krematoriota, jotka sijaitsevat yleensä suurimpien kaupunkien hautausmaiden yhteydessä.
Perillä krematoriossa ensimmäinen ja tärkein vaihe on vainajan henkilöllisyyden varmentaminen. Arkun päälle on kiinnitetty tiedot vainajasta, ja nämä tiedot tarkistetaan krematorion asiakirjoista. Ennen tuhkausta arkun mukaan asetetaan tulenkestävä, yksilöivällä numerosarjalla varustettu tunnistelevy. Tämä levy pysyy tuhkan mukana koko prosessin ajan ja varmistaa, ettei erehdyksiä tapahdu. Se on lopulta myös uurnan sisällä, kun tuhka luovutetaan omaisille.
Tuhkausprosessi vaihe vaiheelta
Tuhkaus suoritetaan erityisessä tuhkausuunissa, joka on esilämmitetty noin 800–1000 asteen lämpötilaan. Prosessi on täysin automatisoitu ja sitä valvotaan tarkasti.
- Uuniin siirto: Arkku siirretään koneellisesti kuumaan uuniin. On tärkeä ymmärtää, että arkku tuhkataan aina vainajan mukana. Vainaja ei ole missään vaiheessa kosketuksissa uunin rakenteiden kanssa.
- Tuhkautuminen: Kuumuus, liekit ja happi saavat aikaan nopean ja täydellisen palamisprosessin. Orgaaninen aines palaa pois, jättäen jäljelle vain luuston mineraalit. Itse tuhkautuminen kestää vainajan koosta ja arkun materiaalista riippuen tyypillisesti 1–3 tuntia. Uunissa on kerrallaan aina vain yksi vainaja.
- Jäähdytys: Tuhkauksen jälkeen jäljelle jääneet luunpalat kerätään uunista metalliseen astiaan jäähtymään. Myös arkusta peräisin olevat naulat ja mahdolliset kirurgiset metallit, kuten tekonivelet, erotellaan tässä vaiheessa magneetin avulla. Nämä metalliosat toimitetaan kierrätykseen.
- Tuhkan hienontaminen: Jäähtyneet luunpalat käsitellään erityisessä tuhkamyllyssä, joka hienontaa ne tasaiseksi, hiekkamaiseksi tuhkaksi. Tuhkan väri vaihtelee vaaleanharmaasta tummempaan riippuen luuston mineraalikoostumuksesta. Valmista tuhkaa kertyy aikuisesta ihmisestä keskimäärin 3–5 litraa.
Koko prosessi kuljetuksesta tuhkan luovutukseen kestää yleensä noin parista viikosta kolmeen viikkoon riippuen krematorion ruuhkatilanteesta.
Mitä arkkuun voi laittaa mukaan?
Omaiset saattavat haluta laittaa vainajan mukaan arkkuun henkilökohtaisia esineitä. Nyrkkisääntö on, että kaiken arkkuun laitettavan tulee olla palavaa ja ympäristölle vaaratonta materiaalia. Esimerkiksi valokuvat, kirjeet, piirustukset ja vainajan omat vaatteet puuvillasta tai muusta luonnonkuidusta sopivat hyvin.
Sen sijaan lasi, metalli, muovi tai paristokäyttöiset laitteet ovat kiellettyjä. Ne voivat vahingoittaa uunia tai aiheuttaa vaaratilanteita. Sydämentahdistin on pakko poistaa vainajalta ennen tuhkausta, sillä sen akku voi räjähtää kuumuudessa. Hautaustoimisto huolehtii tahdistimen poistosta tarvittaessa.
Tuhkan luovutus ja viimeinen sijoituspaikka
Kun tuhka on käsitelty ja laitettu omaisten valitsemaan uurnaan, krematorio ilmoittaa hautaustoimistolle, että uurna on noudettavissa. Omaiset sopivat hautaustoimiston kanssa uurnan noudosta.
Lain mukaan vainajan tuhka on sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkauksesta. Tuhkaa ei saa jakaa useampaan paikkaan. Yleisimmät sijoituspaikat ovat:
- Sukuhauta tai erillinen uurnahauta
- Muistolehto, jossa tuhka haudataan ilman uurnaa tai sirotellaan yhteiselle alueelle
- Kolumbaario eli uurnaholvi
- Tuhkan sirottelu omalle maalle, vesistöön tai luontoon maanomistajan luvalla
Valinta on henkilökohtainen ja heijastaa usein vainajan omaa toivetta tai elämäntapaa. Hautaustoimisto neuvoo käytännön järjestelyissä ja tarvittavien lupien hankkimisessa.
Usein kysytyt kysymykset
Tuhkataanko arkku vainajan mukana?
Kyllä, aina. Arkku on oleellinen osa prosessia, ja se siirretään uuniin yhdessä vainajan kanssa. Suomessa käytettävät arkut on valmistettu materiaaleista, jotka soveltuvat sekä arkkuhautaukseen että tuhkaukseen.
Voivatko omaiset olla läsnä tuhkauksessa?
Suomessa tämä ei ole yleinen käytäntö, toisin kuin joissain muissa kulttuureissa. Useimmissa krematorioissa ei ole tiloja saattoväen läsnäololle turvallisuus- ja tilasyistä. Erityisjärjestelyistä kannattaa kuitenkin aina keskustella hautaustoimiston kanssa.
Mitä tapahtuu vainajan kultahampaille tai koruille?
Korkeassa lämpötilassa jalometallit, kuten kulta, sulavat ja sekoittuvat tuhkaan tai kiinnittyvät uunin rakenteisiin. Siksi arvokorut suositellaan otettavaksi talteen ennen arkun sulkemista. Jäljelle jääviä metalleja, kuten tekoniveliä, ei palauteta omaisille, vaan ne kerätään ja kierrätetään hyväntekeväisyyteen.