Opas hautausjärjestelyihin

Tietoa hautauksen järjestämisen tueksi

Omaisen kuolema on aina tilanne, joka pysäyttää ja yllättää. Seuraavien viikkojen aikana on paljon hoidettavia asioita, joista monilla ei vielä ennestään ole kokemusta. Tämän oppaan tarkoitus on kertoa, mitä vaiheita ja muistettavaa hautauksen järjestämiseen kuuluu.

Lain mukaan hautausjärjestelyistä vastaavat ensisijaisesti vainajan puoliso tai avopuoliso sekä lähimmät perilliset, ellei vainaja ole erikseen toivonut tietyn henkilön huolehtivan hautausjärjestelyistä. Jos vainajan omat toiveet eivät ole tiedossa, järjestävät omaiset päättävät yhdessä hautaustavasta ja -paikasta.

Hautausjärjestelyt voi aloittaa heti kuolemantapauksen jälkeen. Yleensä hautaus hoidetaan 2–4 viikon kuluessa kuolemasta. Omaiset voivat kaikessa rauhassa miettiä yhdessä sopivaa ajankohtaa siunaus- tai saattotilaisuudelle.

1. Hautaustavan valinta

Hautaustavan valintaan voivat vaikuttaa niin tunnetekijät kuin käytännön syytkin. Joskus vainaja on myös itse saattanut ilmaista toiveensa hautaustavasta.

1.1.  Arkkuhautaus

Perinteinen arkkuhautaus tarkoittaa vainajan hautaamista arkussa seurakunnan hautausmaalle. Jokaisella on oikeus hautapaikkaan oman kotipaikkakuntansa hautausmaalla seurakuntaan kuulumisesta riippumatta. Jos vainaja halutaan haudattavan muun paikkakunnan hautausmaalle, on hautapaikkaa anottava kyseiseltä seurakunnalta.

Sukuhautaan hautaamista suunniteltaessa kannattaa ensin tarkistaa, onko hautaus mahdollinen. Asiaan vaikuttavat sukuhaudan hautasijojen määrä sekä aiemmin haudattujen vainajien hautausajat. Jos sukuhautaa ei ole käytettävissä, vainajalle varataan uusi hautapaikka. Hauta lunastetaan yleensä 25 vuodeksi kerrallaan.

Kun vainaja haudataan seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle, haudan kaivaminen ja peittäminen sekä sovittaessa myös haudanhoito jatkossa järjestyvät seurakunnan kautta. Periaatteessa vainaja voidaan haudata arkussa muuallekin kuin hautausmaalle, mutta se on hyvin harvinaista ja siihen vaadittava lupakäytäntö on monimutkainen.

1.2. Tuhkahautaus

Tuhkahautaus on yhä yleisempi hautaustapa, ja nykyään yli puolet suomalaisista haudataan tuhkattuna. Tuhkaus on arkkuhautausta ekologisempi hautaustapa. Tuhkahautaus saattaa olla myös arkkuhautausta edullisempi vaihtoehto ja tilan puutteen vuoksi joiltakin hautausmailta on saatavissa vain uurnahautapaikkoja.

Vainajan tuhka pitää haudata vuoden sisällä tuhkaamisesta ja krematoriot säilyttävät tuhkaa korkeintaan vuoden. Tuhka on myös aina siroteltava tai haudattava kerralla yhteen paikkaan.

Tuhkien hautaustapoja on monia: uurnalle voidaan hankkia uusi oma hauta tai haudata se sukuhautaan. Tuhka voidaan myös sirotella hautausmaan muistolehtoon, jossa on yleensä muistomerkki vainajien muistolaattoja varten.

Tuhkan voi sirotella muuallekin kuin hautausmaalle tontin omistajan luvalla. Tuhkan sirottelu tulee tehdä sulan maan aikaan. Mereen tai järveen sirotteluun on oltava vesialueen omistajan lupa. Monet kunnat ovat osoittaneet myös tiettyjä vesialueita, joihin tuhkan voi sirotella.

2. Arkun ja uurnan valinta

Arkkuja ja uurnia on tarjolla laaja valikoima. Arkku tarvitaan aina, vaikka hautaustavaksi valittaisiinkin tuhkaus, sillä siunaustilaisuudessa vainaja on arkussa ja tuhkaus tapahtuu arkun kanssa.

2.1. Arkun valinta

Vainaja tuodaan siunaustilaisuuteen arkussa, jossa arkku on näkyvillä saattojoukolle. Sillä on siis tärkeä rooli katseiden keskipisteenä, ja sen usein halutaan kuvastavan jollain tavalla myös vainajaa.

Arkkuvaihtoehtoja on paljon edullisemmasta puuvillalla verhoillusta mäntyarkusta yksilöllisiin jalopuuarkkuihin saakka. Useimmat arkut sopivat sekä arkkuhautaamiseen että tuhkaamiseen.

Arkkuja on saatavilla kahvoilla ja ilman. Kun vainaja on tarkoitus tuhkata, saattotilaisuus saatetaan järjestää ns. hiljaisena tilaisuutena, jossa arkku on valmiina kappelissa saattoväen saapuessa ja jää sinne heidän poistuessaan. Silloin arkun kantajia ei tarvita eikä näin ollen kahvojakaan. Jos arkku kannetaan autoon siunauksen jälkeen, kahvat tarvitaan.

Arkkuhautauksessa kahvoille ei pääsääntöisesti ole tarvetta, sillä arkku kannetaan aina liinoilla hautaan. Joissain tapauksissa arkku saatetaan kuitenkin kantaa kahvoista kirkkoon. Arkulle tarvitaan yleensä kuusi kantajaa.

2.2. Uurnan valinta

Vainajan tuhkalle tarkoitettu uurna on arkun tapaan usein puinen, ja malleja on saatavilla monenlaisia. Uurna voidaan valita kuvastamaan vainajalle tärkeitä arvoja esimerkiksi materiaalin, verhoilun tai koristelujen suhteen.

Jos tuhka on tarkoitus sirotella hautausmaalle, mereen tai luontoon, uurna tarvitaan vain tuhkan kuljetukseen. Tähän tarkoitukseen on myös seurakunnista saatavilla pahviuurnia, joko veloituksetta tai pientä maksua vastaan.

3. Hautajaiskukat

Siunaus- tai saattotilaisuuteen on tapana tuoda kukkia ja kukkalaitteita, jotka lasketaan arkun äärelle. Kukat saa yleensä hautaustoimiston kautta, mutta myös monet kukkakaupat toimittavat kukat suoraan hautajaisiin. Kukkiin liitetään yleensä nauha tai kortti, johon kirjoitetaan jäähyväistervehdys.

4. Siunaus- tai saattotilaisuus

Vainajan vakaumuksen mukaan voidaan valita joko perinteinen siunaustilaisuus tai uskonnoton saattotilaisuus.

4.1. Siunaustilaisuus

Kun vainaja haudataan hautausmaalle, siunaustilaisuus järjestetään usein hautausmaan kappelissa. Jos vainaja tuhkataan, siunaustilaisuus pidetään yleensä ennen tuhkaamista, mutta joissain tapauksissa tuhka voidaan siunata myös uurnassa. Omaisten halutessa vainajan näyttö avoimessa arkussa voidaan sopia ennen siunaustilaisuutta.

Lauantai ja perjantai ovat siunauspäivinä yleisimmät. Siunauksia voidaan pitää myös muina päivinä, mutta ei pyhäpäivinä.

Kirkkoon kuuluneen vainajan siunaa yleensä oman seurakunnan pappi. Omaiset voivat esittää toiveita esimerkiksi vainajalle tutusta papista, ottaa häneen suoraan yhteyttä tai jättää asian hautaustoimiston hoidettavaksi. Pappi pitää toimituskeskustelun omaisten kanssa ennen siunaustilaisuutta, jotta hän osaa kirjoittaa vainajalle sopivan puheen.

Luterilaisella siunaustilaisuuden kaavalla järjestettyyn tilaisuuteen kuuluvat urkusoitto, virsi, puhe ja siunaaminen, kukkatervehdysten tuominen, loppuvirsi ja loppusoitto. Omaiset voivat halutessaan suunnitella tämän lisäksi myös muuta ohjelmaa. Siunaustilaisuuteen painatetaan usein ohjelmalehti, josta ilmenee siunaustilaisuuden kulku ja mahdollisen muistotilaisuuden paikka.

4.2. Kirkkoon kuulumattoman saattotilaisuus

Omaiset voivat päättää kirkkoon kuulumattoman vainajan saattotilaisuuden ohjelman itse. Myös siunaus voidaan toimittaa kirkkoon kuulumattomille, mutta tässä menetellään aina vainajan tahdon mukaan. Uskonnotonkin saattotilaisuus voidaan usein järjestää seurakunnan kappelissa.

5. Vainajan pukeminen ja kuljetukset

Vainajan pukemisesta ja  kuljetuksista vastaa hautaustoimiston osaavat kuljettajat. Omaisen on usein mahdollista olla mukana pukemisessa tai katsomassa, kun kuljettaja hoitaa pukemisen.

Vainaja tarvitsee aina vähintään yhden kuljetuksen siunaukseen, haudalle tai krematoriolle, ja tilanteesta riippuen useamman. Kuljetustarpeesta sovitaan hautaustoimiston kanssa.

6. Muistotilaisuus

Siunaus- tai saattotilaisuuden jälkeen pidetään usein muistotilaisuus esimerkiksi seurakuntasalissa, muussa sopivassa juhlatilassa tai kotona.

6.1. Muistotilaisuuden runko

Muistotilaisuuteen ei ole virallista kaavaa, vaan se voidaan järjestää vapaamuotoisesti. Yleensä muistotilaisuuksissa nimensä mukaisesti muistellaan vainajaa, pidetään puheita ja luetaan adressit. Tilaisuudessa voidaan myös tarjoilla ruokaa, kakkua ja kahvia.

Muistotilaisuus halutaan usein tehdä sellaiseksi kuin vainaja olisi sen halunnut olevan. Tilaisuudessa on usein muistopöytä, jolle voidaan laittaa vainajan kuvia, kynttilöitä, kukkia ja vainajalle tärkeitä esineitä.

Muistotilaisuuteen voidaan kutsua kaikki siunaus- tai saattotilaisuuteen osallistuneet tai tilaisuus voidaan viettää lähimpien ihmisten kesken. Joskus muistotilaisuus järjestetään vasta myöhemmin uurnanlaskun tai tuhkien sirottelun yhteydessä.

7. Perukirjan laatiminen

Kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta on tehtävä perunkirjoitus. Perunkirjoituksia tekevät hautaustoimistot, pankit ja lakitoimistot, mutta perunkirjoituksen voi halutessaan tehdä myös itse.

7.1. Perunkirjoitus

Perukirja on verottajalle annettava selvitys kuolinpesän varoista ja veloista sekä pesän osakkaista eli perillisistä ja testamentinsaajista. Verottaja laskee perukirjan perusteella perillisten perintöosuudet sekä heille tulevan perintöveron määrän.

Perukirjan perusteella suoritetaan perunkirjoitus. Perunkirjoitustilaisuuden järjestämisestä vastaa yleensä parhaiten vainajan varallisuustilanteen tunteva henkilö, useimmiten hänen puolisonsa tai lapsensa. Tilaisuuteen kutsutaan kaikki pesän osakkaat ja leski. Perunkirjoituksen toimittamiseen vaaditaan kaksi uskottua miestä, jotka voivat olla perunkirjoituksen tekevästä yhtiöstä tai pesän osakkaat voivat itse toimia uskottuina miehinä.

Kaikkea ei ole pakko hoitaa itse

Jätä yhteydenottopyyntösi tai soita meille, niin autamme mielellämme hautaukseen liittyvissä asioissa. Vastaamme yhteydenottoosi mahdollisimman pian.

Asiakaspalvelu

Ma-Pe 9-17

Hyvällä hautauspalvelulla ansaittua luottamusta

Miksi tilaisit meiltä?

“Ei tarvitse matkustaa niitä välejä hautajaisiin ja taas sitten perunkirjoituksiin, vaan voidaan hoitaa kaikki etänä. Se säästää omaisen voimavaroja siinä tilanteessa. Tämä oli siinä mielessä helppoa.”

– Sirpa

Asiakastyytyväisyys: 4,8 / 5
2200+ tyytyväistä asiakasta