Noel Paananen
05.04.2003 - 11.04.2022
Noel Eetu Paananen kuoli 19-vuotiaana 11.4.2022 Espoossa. Hän syntyi Vaasassa 5.4.2003. Noel asui lapsuuden ja varhaisnuoruuden Länsi-Vantaalla, jossa hän opiskeli musiikkiluokalla. Peruskoulun jälkeen hän aloitti Espoon Omniassa puusepän opinnot, jotka vaihtuivat ravintola-alan opinnoiksi. Hän työskenteli lastenhoitajana ja Vantaan seurakunnan rippileireillä isoisena useina kesinä, sekä varastossa keräilijänä, ja tarjoilijana.
Lapsena olit iloinen, puhelias ja innokas puuhastelija. Rakastit lintulaumojen säikyttelyä Vaasan torilla, kalojen poimimista paljain käsin merestä, retkeilyä, pyöräilyä, leikkimistä, lukemista ja perheen yhteisiä harrastuksia sekä automatkoja.
Päiväkodista on mieleen painunut retki lammastilalle. Ryhmä oli järjestäytymässä paluumatkalle, kun päiväkodin tädit huomasivat, että yksi puuttuu. Aloitettiin etsinnät ja sinut löydettiin istumassa lammasten seasta, koska mielestäsi ne tarvitsivat sinun hoitoa. Tulit kotiin kaikki vaatteet lampaan kakassa ja löytyi sitä hiuksista ja naamastakin.
Viehättävin ja voimakkain ominaisuutesi oli toimia inspiroituneena täydellisen keskittymisen tilassa. Vastaavasti asiat, jotka eivät kiinnostaneet, jäivät tekemättä tai niistä kiisteltiin usein kuten huoneen viikkosiivoamisesta. Tarvitsit aikaa ja rohkaisua ulkoapäin tuleviin muutoksiin, mutta sisimmässä syntyneet muutokset toteutit hämmästyttävän helpontuntuisesti.
Sait tavattoman nopeasti ja perusteellisesti tehtyä mitä tahansa innostuksen tultua.
Sinulla oli matemaattisia, musiikillisia ja taiteellisia lahjoja. Opiskelit musiikin teoriaa musiikkiopistossa, soitit klassista kitaraa ja bassoa eri kokoonpanoissa ja kavereiden kanssa. Piirsit ja maalasit huomattavan määrän eri aiheisia töitä vesiväreillä ja myöhemmin akryyliväreillä.
Sinua kiinnosti monet erilaiset asiat. Keskiaikamarkkinat kutsuivat kesäisin Hämeenlinnaan, vierailit Suomen linnoissa. Opettelit riimukirjoituksia ja koreaa. Luit useaan kertaan Harry Potter -kirjat ja katsoit elokuvat yhdessä siskon kanssa. Unohtumattomia hetkiä vietettiin pelaamalla lauta- ja korttipelejä. Sinulla oli refleksit hiottuina nopeutta vaativiin peleihin ja hahmotukset huipussaan, kun piti ratkaista moniulotteisia rakennelmia. Innostuit ruukkukasveista ja täytit niillä huoneita.
Löysit liikuntaharrastukseksi lentopallon, jonka parissa vietit useita vuosia. Pelikavereiden kanssa kiersit ympäri eteläistä Suomea ja vuotuisiin lentopallon suurtapahtumiin muuallekin Suomeen. Lentopallo houkutteli sinut kuuman aurinkoiseen Italiaan leirille.
Matkustelit ulkomailla Italian lisäksi mm. Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Virossa. Unohtamatta Norjan automatkaa, kun pieni punainen auto täyttyi tarvikkeista ja kolmesta matkustajasta. Vaikka alkukesä oli sateinen ja kylmä, niin matka pysähdyksineen oli täynnä naurua, keveyttä ja harmonisen hauskaa yhdessäoloa. Samalla keikalla kierrettiin lähes koko Suomi.
Sinun innostuksellasi oli kääntöpuoli. Kun energiat oli käytetty, uudelleen latautuminen oli ajoittain tuskaista. Olit vastakarvan kiiski (oma sanontasi) etkä oikein halunnut kenenkään apua, ei läheisiltä, ei kavereilta eikä ammattiauttajilta. Elit jakaantuneessa todellisuudessa, joka näyttäytyi kuoleman jälkeen sepittelyinä ja arkitodellisuuden tajun menetyksenä. Kaikki vaikutti ennen sitä normaaleilta teini-ikään kuuluvilta vaikeuksilta, omien kaverien tärkeyden kasvaminen, kotoa irtautuminen ja aikuistuminen.
Tuskaista oli musiikkiluokan yhtäkkinen muutos kirjapohjaisesta opiskelusta sähköiseen ympäristöön. Olisit halunnut jatkaa oppikirjojen parissa ja tehdä muistiinpanot kynällä. Et halunnut hyväksyä muutosta ja kipuilun tuloksena valmistuit hieman myöhemmin kuin luokkakaverit, mutta jatkoit ammattiopintoihin heti peruskoulun jälkeen.
Sinulla oli ainakin yksi suuri rakkaus: kissa nimeltä Ruska, jota Pojaksi nimiteltiin. Teidän tapaaminen oli maaginen hetki, jolloin herkkä nuori ja suloinen kissanpoika pysäyttivät toistensa ajat ja molemminpuolinen rakkaus syntyi. Te nukuitte samassa sängyssä ja kissa seurasi sinua kuin koira. Elokuussa Ruskalla todettiin tauti, jota ei voitu enää hoitaa ja eläinlääkärin suosituksesta sen elämä lopetettiin. Toivottavasti olette tavanneet siellä ikuisuudessa, sillä oli sinua ikävä. Ruskahan toi meiltä terveiset sinulle.
Noel, toit iloa, hauskuutta ja naurua monille ihmisille. Sinun kanssasi sai käydä huikeita keskusteluja. Toit huolta ja suruakin. Jätit suuren ikävän poistumalla äkillisesti, selityksiä antamatta ja täysin kesken kaiken. Sinulla oli oma polku ja vain sinulle laaditun sielun suunnitelman mukaan elämäsi ei ollut määrä kestää nuoruutta pidemmälle tässä maailmassa.
Tuhkasi siroteltiin Ruskeasannan hautausmaalla sateisen harmaana lauantaina 28.5.2022, jolloin surullisen saattajat jättivät jäähyväisiä laulamalla Oi katsohan lintua ja jota säestivät linnut, autot ja lentokoneet.
---
"Noel, olet liittynyt osaksi syvää ikuisuuden virtaa, jossa ei ole tuskaa. Saat levätä rauhassa.
Kiitos hetken kestäneestä yhteisestä ajasta. Rakastan sinua, olet aina sydämessä."
- Äiti, silmiesi hohdetta, hymyjäsi ikävöiden ja mökkijoulua lämmöllä muistellen.
---
"Sinusta kirjoittaminen on vaikeaa. Yhteinen taipaleemme alkoi varsinaisesti kai päivänä, jona sain ensimmäisen kerran tulla katsomaan sinua sairaalaan. Tulin suoraan koulusta, paljon sen enempää en oikeastaan muista. Nenäsi oli lytyssä toisella poskella, enkä ollut varma olitko kovin suloinen. Olitkin pitkään Peikko ja Räkä sanojen kauneimmassa mahdollisessa merkityksessä. Kapaloin sinua paketiksi peittoihin äidin ohjeiden mukaisesti, ja muistan kuinka ylpeä olin kun sain ensimmäistä kertaa nukutettua sinut syliini sohvalla. Hetkestä taitaa olla ihan valokuvakin.
Kasvoit, mutta pysyit minulle aina hyvin pienenä varmaan suurehkon ikäeromme takia. Olit sanalla sanoen pikkusisarus: vahdittava perässäroikkuja, koheltaja, innostuva, vaivalloinen, erikoinen, tärkeä ja rakas – olit sinä. Opetit minut huolehtimaan ja vuosien mittaan myös huolehtimaan. Tunsimme toisemme hyvin, emmekä kai kuitenkaan tunteneet.
Asuit seuranani jonkin aikaa keväällä 2019 odottaessani esikoistani. Väsymyksen vuoksi vietimme tuon lopputalven ja alkukevään illat tiiviisti yhdessä sohvan pohjalla lojuen, jutustellen ja Frendejä ja Pottereita katsellen. Yksittäisiä muistoja on hankala erotella vuosien kokonaisuudesta. Keskeisimpänä erotankin tunteen siitä, millaista meidän oli ihan vain ollessa.
Kyyneleet kuivuvat, mutta kiristävä tunne pysyy. Sinusta kirjoittaminen on niin kovin vaikeaa. Vaikeinta on kirjoittaa menneessä aikamuodossa tietäen, ettei yhteisiä hetkiä tule enää. Missä oletkaan nyt, toivon että olet vapaa ja rauhassa. Meille jäi ikuinen ikävä."
- Emma
---
"Kerran yläasteikäisenä Noel oli meillä yökylässä Vähässäkyrössä. Noelilla oli silloin intohimoinen k-pop vaihe menossa, ja hän opetteli BTS:n biisien sanoja ja musiikkivideon tanssia taukoamatta: ruokapöydässä, elokuvaa katsellessa ja autossa matkustaessa. Innostuessaan jostain asiasta Noel omistautui sille uskollisesti. Olivat ne sitten kaktuksia, riimuja, tai korealaista poppia. Innostusta kesti sen aikaa mitä kesti, mutta fanitusvaiheen ollessa päällä hän selitti aiheesta silmät loistaen. Mennessäni yökyläilyn iltana nukkumaan, alkoi seinän takaa vierashuoneesta kuulua BTS:n musiikkivideo ja vaimeaa kolinaa. Siellä yötä vasten Noel lauloi ja tanssi."
- Riia, Noelin kummi ja ystävä
---
"Sanat eivät voi kuvata kuinka paljon ikävöin häntä. Kun tapaamme jälleen annan hänelle maailman isoimman halin ja kerron kuinka paljon rakastan.
En ikinä kadu sinun tapaamista ja kaikki muistomme mielessäni on kultaa. Jopa ne harvat huonot muistot. Olet mun enkeli, mun rakas. En voi uskoa että olet poissa.
Sun sielu elää ikuisesti enkä ikinä unohda sua. Kiitos noel, sillä vielä jopa nyt tuot valoa minun elämään.
Nuku nyt ystävä."
-Louise, päiväkirjan tiivistelmä 13.4.2022
---
"Sanat on vaikeita. Oon niin onnekas et sain tuntee sut. Opetit mulle miten olla oma ittensä. Rakastit muita niin vahvasti, enkä oo koskaan tavannu toista, joka yhtä vilpittömästi välittää läheisistään ja näyttää sen. Voisinpa edes vielä kerran katella sun kaa rusakoita ikkunasta keskellä yötä. Oot aivan järjettömän rakas, ja tuut aina olemaan."
-Nelle
" Voit vuodattaa kyyneleitä, että hän on poissa. Tai
voit hymyillä, koska hän on elänyt.
Voit sulkea silmäsi ja toivoa, että hän tulee takaisin. Tai
voit avata silmäsi ja nähdä kaiken, mitä hän on jättänyt.
Sydämesi voi olla tyhjä, koska et näe häntä. Tai
voit olla täynnä jakamaanne rakkautta.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää eilisessä. Tai
voit olla onnellinen huomisesta eilisen takia.
Voit muistaa hänet ja vain sen, että hän on poissa. Tai
voit vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit itkeä ja sulkea mielesi, olla tyhjä ja kääntää selkäsi. Tai
voit tehdä mitä hän haluaisi:
Hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja antaa mennä.
Ja niiku Noel sanois: TÄÄ ON IHAN VALID!
- Leo "